Krapula päivä. Ei oikea, mutta sellainen joka pitää miehen sängyssä kuitenkin voimallaan, tai voimattomuudellaan. Kun uni armahtaa kauhukuvat iskevät päähän kuin leka, tai eilisen moka. Eikä se ollut edes paha, toiset vain eivät kestä kuulla totuutta. Minä huomasin kuuluvani tähän joukkoon.

-Miten menee? Kysyin Tynyn omistajalta mennessäni baaritiskille tilaamaan lisää olutta. Tyny oli vakioporukan suissa muotoutunut nimitys Bar Dynamiitille. Baarin omistaja nosti kädessään olevaa lonkero tuoppia, nyökkäsi ja kysyi minun kuulumisiani. En tiennyt mikä minua oikein riivasi mutta sain jonkin oudon rehellisyyden puuskan ja sanoin edellisenä päivänä saaneeni kolmen kuukauden vankeus tuomion. Baarin omistaja tiesi jo menneisyydestäni ja nyt hän näytti selkeästi mitä mieltä hän on linnakundeista.

-Ei se tee sinusta yhtään sen kovempaa. Vittu ihan pelle touhuja sellaset! Se ei antanut minulle mitään mahdollisuuksia puolustautua, jatkoi vain ja antoi itsensä kiihtyä huomatessaan että olin selkeästi puolustus kannalla. -Niin just! Ihan pelle touhuja sellaset. Ei se mitä siellä tekee tai miten kauan lusii, vaan mitä täällä tekee, vittu! Kyllä näin on. Ja jos sinä yhtään haluat olla enää mies, sinä et kerro kenellekään täällä enää siitä. Loppu vuodatuksellaan mies varmaan halusi suojella baarinsa mainetta. Kuka sitä nyt  tulisi baariin joka tunnetaan kaiken maailman alamaailman porukan mestana.

- Hei, en minä sillä halua leuhkia. Se on pelle touhua, on. Se nyt vain on päällimmäisenä mielessä, sori. Kyllä minä tiedän..

Minä jotain koetin siinä hätääntyneenä selittää. Tajusin mokanneeni pahasti. Halusin pysyä siinä porukassa. Se oli porukka, toinen olohuone niille jotka siellä kävi. Värikäs porukka niin kuin missä vain keskisuuressa Suomalaisessa yliopisto kaupungissa, ja ne otti minut sellaisena kuin olin, kun vain menin. Olin käynyt Tynyssä vasta muutaman viikon ajan.
Rehellisyys oli liikaa, mutta halusin olla rehellinen koska joku kaunis, tai sateinen päivä joku tulisi joka minut tuntisi. Tunsin että silloin olisi liian myöhäistä selitellä jos minusta luultaisiin muuta, tai olisin joutunut valehtelemaan.

Pelle. Tajusin olevani suuri pelle. Ehkä minä todella olin kuvitellut että ihmiset pitävät minua kovempana kuin olinkaan koska olin käynyt lusimassa, lukemassa tiilenpäitä, ja olen vielä menossa takaisin vähäksi aikaa.

Yöllä tämän epämieluisan vuoropuhelun jälkeen palasin pöytääni, join ostamani oluen ripeästi pois ja lähdin kotiin. En nukkunut juurikaan, heräsin aamuyöllä hiestä märkänä ja katselin nettipornoa. Runkkasin pakonomaisesti saadakseni edes hieman liikettä mielihyvän välittäjä aineisiin. Nukahdin uudestaan jonkinlaiseen horteeseen vasta katsottuani aamu tv:stä uutiset pariin kertaan.

Minulla ei ollut tupakkaa. Vitutti kaikki niin paljon että ajattelin ettei pieni tupakan tuska enää pahentaisi tilannetta. Lopulta kuitenkin keräsin viimeisiä kolikoita taskujeni pohjilta ja uskaltauduin lähikioskillle. Hutera olo ja karmea tunne että kaikki tuijottavat seurasi minua koko matkan kadun yli kioskiin. Häpeän puna poskillani annoin myyjälle kourallisen pieniä kolikoita sätkätoppaa vastaan, laskekoon siitä hinnan paremmuuttaan.
Loppu päivän luuhasin kämpällä. Pyörin pientä yksiötäni ympäri, sain kotihommia tehtyä vain mielessäni. Tv oli päällä, mutta sekään ei kiinnostanut. Avasin tietokoneen ja koetin löytää netistä jotain mielenkiintoista, muuta kuin pornoa. Turhaa kaikki tyynni, ei kiinnosta.

Illalla sain tekstiviestin naiselta jonka kanssa minulla oli voimassa oleva yhteistyö sopimus ruumiillisten tarpeiden tyydyttämisestä. " Tulin tynyyn parille, tuu seuraks" Tartuin tilaisuuteen päästä ulos. Tein pikaisen arvion kunnostani kohdata baarin omistaja ja yleensä ihmisiä. Totesin tarpeeni olla vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa pelkojani suuremmaksi joten lähdin.
Yhtään rahaa minulla ei ollut mutta tiesin naisen tarjoavan pari olutta jos ylpeyteni antaisi periksi pyytää. Toinen vaihtoehto oli yrittää olla vesi linjalla, perustella krapulalla ja orastavalla alkoholismilla. Päätin olla ylpeä.
 
Tuntien itseni raakasti ulkopuoliseksi, moikkailin puolitutuille ja koetin pysyä keskustelussa edes jollain tapaa mukana. Luin lehtiä aikani kuluksi ja hetki hetkeltä minut baariin kutsunut nainen alkoi ärsyttää minua enemmän juttuineen. Lopulta nainen tajusi irtautua ennen kuin lähdin yksin nukkumaan. Kävelimme hänen asunnolleen jossa sama minulle täysin merkityksettömäksi käynyt  vuodatus jatkui. Minua ärsytti mutta hillitsin itseni ja kuuntelin kiltisti nyökkäillen. Minulta ei edes haluttu kommentteja, kuuntelua vain. Huomasin hyvin selvästi ettei minua todellakaan kiinnostaneet naisen ongelmat, kuulumiset, eikä oikein mikään muukaan naisessa enää jaksanut kiinnostaa. Sillä hetkellä vain naisen jääkaapin sisältö sai sydämeni syttymään sillä en ollut syönyt sinä päivänä mitään, oli jo keskiyö.

Paistoin pannulla kalapuikkoja liian kovalla lämmöllä ja sain palovaroittimen reagoimaan käryyn. Sen kajauttama satakaksikymmentä desibeliä herätti varmaan koko rapun ihmiset. Ripeästi siirsin kiikkerän, pyörivän baarijakkaran palovaroittimen alapuolelle ja sen päältä revin patterin irti melun lähteestä henkeni vaarantaen. Tästä episodista naiselle tuli uusi murheen aihe, hän alkoi korostetun hiljaa voivotella saavansa varmasti sanomista melusta keskellä yötä ja minua alkoi vain ärsyttää enemmän. Söimme valmistamani annokset ja naisen vielä jäädessä tietokoneelle painuin makuuhuoneeseen.

Pian nainen tuli perässä peiton alle, tuli iholle ja höpötys jatkui. -Ei se mitä on takana, se mitä on edessä. Se yritti lohduttaa minua ja kyseli miten kaikki käytännössä hoituisi tuomioni kannalta. Olin haluton keskustelemaan aiheesta. Vastailin ja annoin tahallani kuvan että kaikki olisi helpompaa kuin se oikeasti oli. Halusin vain nukkua.